Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän...

Pienenä olin helposti hermostuvaa sorttia, enkä voinut sietää häviämistä. Etenkin Afrikan tähdessä häviäminen tuotti paljon päänvaivaa kanssapelaajilleni (tänäkin päivänä kotiversiomme rosvomerkeissä näkyvät hampaanjäljet todisteena tästä.) Kaikenlaiset sovitut asiat ja suunnitelmat olivat siis hyvin tärkeitä minulle ja kavereiden ”peruminen” tai vanhempieni suunnitteleman matkan tms. viivästyminen raivostutti minua hyvin paljon. Halusin yökylien ja juhlien sujuvan täydellisesti, koska muuten… Nykyään olen kai rauhoittunut ainakin hieman. Ainakin toivon niin. Yleisö päättäköön.

Ranskassa asiat eivät toimi ihan samalla tapaa kuin Suomessa. Aika yllättävä tieto, eikö.                                               
Toisin sanoen tapaamiset, sopimukset, ideat, aikataulut ja liikenne elävät hyvin paljon. Täällä juna-, bussi- ja muut aikataulut ovat vain suuntaa antavaa tietoa. Tai no. Juna-aikatauluihin voi ihan hyvin luottaa (paitsi lakkojen aikaan), mutta välillä Toulon - Montpellier juna on ollut joka kerta noin puolisen tuntia myöhässä. Aika ok kuitenkin. Sen sijaan Korsikalla ollessamme, meitä odotti hieman yllättävämpi käännös. Juna oli rikki, ja koska turistikausi oli jo ohi, oli kuulemma ”epävarmaa, mihin tahtiin miehet jaksavat korjata junaa”. Asia olisi muuten ollut ihan ok, mutta saaren ainoana junana, ja meidän ainoana kulkuvälineenä Korsikan pohjoisosasta etelään (Kyllä, Korsika on yllättävän iso saari!) se oli meille aika tärkeä. Lähtömme oli tuolloin siis seuraavana päivänä ja junamatka kesti viisi tuntia. Onneksi juna saatiin korjattua ja pääsimme ongelmitta kohti saaren eteläisempää osaa. Wifi:ä mainostavat kahvilat ilmoittivat Korsikalla pariin otteeseen ”ei, internet ei toimi tänään” . Juna on rikki. Emme tiedä korjataanko sitä ajoissa. Internet ei toimi, tänään. Voi sitä hauskuuden määrää jo vain siksi, että tiedän kuinka moni kaverini olisi kuin peppuun ammuttu karhu vastaavissa tilanteissa. Onneksi matkakumppanina oli Maaria, jonka kanssa matka sujui ihan täydellisesti. Pakko siis mainita, että Korsika oli tosiaan aivan upea paikka. Ja voi sitä ruokaa ja viiniä. Makunystyräni ovat ikuisesti kiitollisia.

Epäjärjestelmällisyyteen ja aikakäsitykseen palaten, bussiaikataulut ovat olleet omalla kohdallani aika mielenkiintoisia. Hyèresissä ollessani kirjekaverini ollessa töissä, menin pariin otteeseen itse bussilla takaisin hänen luokseen, tai siis tarkoitus oli. Päädyin maksamaan taksista. Ei kiva. Bussi tuli onnistuneilla reissuillani liian aikaisin ja lähti pysäkiltä 10 minuuttia ennen aikataulussa näkyvää aikaa. Toisilla kerroilla bussi ei koskaan tullut. Ja kyllä, olin tarkistanut aikataulun kaikki pikkumerkinnät ja poikkeuspäivämäärät yms. Jopa minä osaan lukea aikatauluja. Myös edellispäivänä rannalta kotiin palattuani bussi tuli 10 minuuttia ajoissa ja lähti matkaan silloin. Onneksi olin viettänyt auringossa jo mukavat seitsemän tuntia, jonka takia ajattelin mennä varjoon odottelemaan jo vähän ajoissa. Samana rantapäivänä olivat myös ratikat lakossa, jonka takia päivästä olisi ilmeisesti pitänyt tulla oikein superhankala. Itse menin ratikalla aamulla ongelmitta, mutta sen sijaan iltapäivälinjat kulkivat aika harvakseltaan. Myös yliopistoruokala oli ilmeisesti suljettu lakon takia.  Mielipiteeni ensimmäisestä lakkopäivästäni Montpellierissä: no big deal. Tiedän tosin muutamia tiettyjen järjestelmällisten maiden kansalaisia täällä, jotka olivat hyvin hermostuneita lakosta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kun täällä on suunnitellut tapaamisen jonkun kanssa, olen itse ollut aika tyytyväinen paikallisten aikakäsitykseen. Ei olla ihan tasan sovittuna kellonaikana paikassa, vaan vaihtelevasti 5-20 minuuttia myöhässä. Aika sopiva aika, eikä henkilökohtaisesti ainakaan ole vaikuttanut elämänlaatuuni.


Seuraavaksi vuorossa lempparisana, nimittäin byrokratia. Kaikki tuntevat Ranskan byrokratian ja lakkoilevat ihmiset. Kumpikin edellä mainittu on tullut siis koettua ihan livenä. Ei ole pelkkää huhua. Pääsin makuun jo Réunionilla, mutta siellä keskityimme lähinnä opettajien lakkoiluun. Täällä olen ollut ennemminkin paperisodan hallitsemana, jolta ei voi siis välttyä kun tähän maahan saapuu. Mutta kun sitä osaa odottaa, ei se ole niin erityisen hankalaa.

Sain nyt neljän viikon jälkeen vihdoinkin opiskelijakorttini, vaikka en tuonut mukanani vakuutustodistusta, josta minulle oli kyllä ilmoitettu, mutta ongelmien takia en saanut sitä käsiini ajoissa. Anyway. Tulin paikalle mukanani kaikki muut paperit kauniissa kansiossa ja kenties ylimääräisten papereideni takia asia oli ok ihan ilman toista todistustakin. Tuntuu usein siltä, että kunhan todistuksia ja leimoja löytyy, on aina mahdollista joustaa hieman. Mitä korkeampi paperipino ja mitä enemmän leimoja, sen parempi. Tentti-ilmoittautumista lukuun ottamatta kaikenlainen paperisota taitaa olla kohdallani tällä erää ohi.

Tunnette kenties kuuluisan Eurooppa-postikortin, missä on ensimmäisiä EU:n jäsenmaita ja stereotypioihin liittyvät vitsit: The perfect European should be… jonka jälkeen on kuva siitä, miten maassa oikeasti tehdään ja sarkastinen lausahdus. Ranskan kohdalla tekstin loppuosa on driving like the French. Ranskalainen liikenne on siis tunnetusti mielenkiintoista ja mielestäni hyvin hauskaa katsottavaa. Pieniä ranskalaisautoja on kaikkialla ja ihmiset ajavat miten sattuu. Tunnen itseni täydellisen sopivaksi kuskiksi Ranskassa. Réunionin ainoaksi jäänyt autoreissuni ei sujunut ihan täydellisesti. Ei tietenkään minun kohdallani. Mutta koska olin silloinkin Ranskassa, en kokenut sitä ongelmaksi. Suomessa auto taitaa olla yksi harvoja asioita joka stressaa minua. Vihaan liikennesääntöjä, koska en ole hyvä niissä, ja sen lisäksi Suomessa kaikki muut tuntuvat osaavan säännöt niin täydellisesti, että minun pikkumokani ovat aina katastrofaalisen merkittäviä ja liikennettä häiritseviä. Hermostun tiettyjen ihmisten istuessa kyydissäni, ja minulta jää asioita huomaamatta. Mutta Ranskaan ja asiaan palaten, ranskalaiset kuskit ovat mielestäni kuitenkin aika taitavia - jopa humalassa, mutta siihen asiaan palaan myöhemmin.

Näin yhteenvetona elämä Ranskassa on mielestäni sopivan epäjärjestelmällistä, jotta elämä ei käy tylsäksi, mutta kuitenkin sen verran järjestelmällistä, ettei tarvitse menettää järkeään. Niin kuin italialaisten kanssa? Varavaihtoehtoja löytyy melkeinpä aina, minkä takia suunnitelmien muutokset eivät erityisesti häiritse. Paperisotaan täytyy vain olla varautunut, niin asia ei tuota sen suurempaa surua. 

Ps. On LOKAKUU, täällä on 28 astetta lämmintä. 

x E