En tykkää olla turisti. Matkustaessani en shoppaile hirveästi tai maksa kaikenlaisista nähtävyyksistä, vaan minut kutsutaan (lue: tungen itseni kaikkialle paikallisten sekaan) tutustuakseni paikallisiin ja heidän arkipäiväiseen elämään. Myös ilmaiset luonnonihmeet, toisin sanoen kauniit maisemat ovat aika tärkeitä asioita. Ranska-projektini tärkein etappi, eli kielenoppiminen pääsi hyvään vauhtiin Réunionin saarella, josta onkin hyvä jatkaa puolivuotisen Erasmus-vaihdon merkeissä Montpellierissä.
Olen näiden kolmen ensimmäisen ranskalaistäyteisen viikon aikana huomannut yhä enemmän, että ranskalaisuus on todella mielenkiintoinen asia tai oikeastaan jopa mielentila. Ymmärtääkseen Ranskaa, ranskaa ja ranskalaisuutta, saa kärsiä pitkään. Kielenoppiminen on omalla kohdallani ollut samalla onnenkyyneliä vuodattavan ihanaa, sekä turhauttavaa. Juuri kun olet päässyt yhden loputtomista etapeista eteenpäin ja sielu hymyilee puhuttuasi kokonaisen viikon sujuvaa ranskaa, niin tuntuu kuin joutuisitkin jo ottamaan pari askelta taaksepäin. Hermoja raastavaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämän kansan kulttuuri heijastuu niin kielessä kuin käyttäytymisessäkin. Tämän kulttuurin ymmärtämiseen ja omaksumiseen tarvitaan hermoja ja päästäksesi sisään, sinun tulee todellakin ansaita se. Näin siis minun näkökulmastani ;)
Tulin etelässä sijaitsevaan ihanaan kaupunkiin nimeltä Hyères, tai oikeastaan tähän lähelle, paikkaan nimeltä La Moutonne, joka on viinialueiden keskellä, maaseudulla, mutta kuitenkin vain 10 min automatkan päässä sivistyksestä. On kaupunkia, merta, vanhoja ihania rakennuksia, pikkukatuja, sekä loputtomasti aurinkoa. <3
Olen majaillut viimeiset 3 viikkoa erään ystäväni luona, johon tutustuin 6 vuotta sitten missäs muuallakaan kuin internetissä. Alunperin kirjauduin tuohon aikaan facebookia vastaavalle ranskalaissivustolle saadakseni ranskalaiskontakteja, jotta oppisin ranskaa paremmin. Sivustolta ei vuosien jälkeen kuitenkaan tarttunut mukaan muita kuin tämä yksi henkilö, jota nyt kutsun kirjekaverikseni ja jonka luona olen tälläkin hetkellä. Minua on kuskailtu kaikkialle ihanille rannoille ja pikkukyliin, sekä etenkin alkuviikkojen aikana ravintola- ja rommibaari-illat tulivat liiankin tutuiksi. Lukemattomasti ihania ihmisiä, illanistujaisia, sekä kirjekaverini vanhemmat, sisko, mummot, papat, serkut yms on tullut tutuiksi. Minua on autettu kaikenlaisissa asioissa, ja Montpellierin kämppäkin tarttui mukaan parin päivän visiitin jälkeen. Samalta pyörähdykseltä mukaan tarttui myöskin pari tuttua, sekä tulevat 3 kämppistäni, joiden kanssa tulen jakamaan ihan keskustassa sijaitsevan superresidenssini. Tulin tänne siis asunnottomana, koska minä, sekä kirjekaverini uskoimme, että parhaiten löytää paikan päältä - niin kävikin. Ulkomailla minulla on jostain syystä aina tuuria tälläisissä asioissa - kotimaassa ei niinkään. Jopa tukiverkostot tuntuvat syntyvän helpommin ulkomailla kun kotimaassa.
Paikalliset ja kaikenlaiset outoudet tai muut mielenkiintoiset tapaukset tulevat nyt siis olemaan pääpointtini tässä blogissa, mutta näin alkajaisiksi ajattelin hieman avata tämänhetkistä tilannettani ja viime aikojen tapahtumia.
Tällä hetkellä tunnen oloni hyvin kotoisaksi, mutta enää viikko jäljellä ja sitten onkin aika mennä viralliseen tulevaan kotikaupunkiini ja pistää aivot opiskelumoodiin. Outoa ja kivaa :)
x E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti